Arvonlisäveroton palvelu

Kotipalvelut ja niiden tukipalvelut

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen edellä mainituista tehtävistä ja toiminnoista. Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina annetaan ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. (Sosiaalihuoltolaki 19 §)

Sosiaalihuoltolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 164/2014) todetaan, että esimerkiksi peseytymisessä avustaminen on osa kotipalvelua, mutta osallisuutta edistävänä tukipalveluna voidaan järjestää käyntejä yleiseen saunaan. Kodin ulkopuolella tapahtuvaa tukemista voi olla myös se, että henkilöä autetaan asioiden hoitamisessa. Nykyään asioiden hoito kuitenkin tapahtuu usein sähköisesti, joten asioiden hoitamisessa avustaminen voi tarvittaessa tapahtua myös siten, että henkilöä tuetaan internetissä tapahtuvassa asioinnissa.

Kuntien, kuntayhtymien ja valtion tuottamat kotipalvelut ja niiden tukipalvelut ovat arvonlisäverottomia. Yksityiset palvelujen tuottajat voivat myydä kotipalveluja ja niiden tukipalveluja arvonlisäverottomasti, kun toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa ja palvelut myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle henkilölle. Sosiaalihuollon tarpeessa olevalla tarkoitetaan henkilöä, jonka toimintakyky on alentunut esimerkiksi iän tai sairauden takia. Avun tarve voi olla tilapäistä tai jatkuvaa. Asiakaskohtaista sosiaaliviranomaisen päätöstä ei tarvita, mutta tämän ohjeen kohdissa 4.2 – 4.5 esitettyjen edellytysten on täytyttävä, jotta palvelu voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa.

Esimerkki 6: Vanhus ostaa siivouspalveluja yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Palvelujen tuottaja voi myydä siivouspalvelut arvonlisäverottomasti, kun palveluja hankkivan vanhuksen toimintakyky on alentunut siten, että hänellä on sosiaalihuollon tarve ja palvelujen tuottajan toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Myös muiden tämän ohjeen kohdissa 4.2 – 4.5 esitettyjen edellytysten on täytyttävä. Sosiaalihuollon tarve voidaan osoittaa esimerkiksi kunnan sosiaalihuoltolain tai vanhuspalvelulain perusteella laatimalla palvelutarpeen arvioinnilla.

Kyse voi olla arvonlisäverottomasta sosiaalipalvelusta, vaikka sosiaalihuoltoon oikeutettu ei itse maksa palvelua.

Esimerkki 7: Yksityinen palvelujen tuottaja myy ateriapalvelua sosiaalihuoltoon oikeutetulle vanhukselle. Palvelujen tuottaja on tehnyt harjoittamastaan toiminnasta ilmoituksen toimintakuntaan ja myytävistä palveluista sopimuksen ja palvelusuunnitelman yhdessä vanhuksen kanssa. Palveluntuottajalla on omavalvontasuunnitelma.  Palvelujen tuottaja osoittaa laskun myymistään palveluista vanhuksen aikuiselle lapselle, joka laskun maksaa. Kyse on arvonlisäverottomasta sosiaalihuoltopalvelusta. Laskun maksajalla ei ole merkitystä sosiaalihuoltopalvelun verottomuutta arvioitaessa.